Na na na na na namiaa

Kotiolojahan täällä. Ei, ei meille varmaankaan tule valkoista ruotsinhirvikoiraa, vaan ehkä valkoinenpaimenkoira! Se nyt vähän muuttuu, riippuu ihan löydetäänkö kenneliä ym. Hyviä kenneleitä ois vaikka kuinka, mutta aina ne kasvattaa jotain sellasta rotua, jota meille ei tule! Esimerkiks aivan ihania sakemannikenneleitä on aivan hirmusti, mut sakemanniahan ei meille tule niin kauan kun minä asun tässä talossa.

Mietin tossa just, miten ihmeessä saan pennun oppimaan :D Onhan Sessukin ollut pentu, mutta... Ei se nyt niin kauheesti mitään osaakkaan. Sit aloin kelaamaan, et jos meen jonnekkin kuuseen sellaseen aikaan et kukaan ei siellä liiku, näytän nameja koirille ja laitan Sessun istumaan, matkiskohan pentu sitä? Eli en antais sille namia ennen kun se istuu, Sessulle kyllä.

IIK !

Y-valjaat

Käytiin leffassa katsomassa Prinsessa -elokuva ja siinä samalla piipahdettiin Mustissa ja Mirrissä hakemassa Sessulle nameja ja Y-valjaat.

Omasta mielestäni X-valjaat olisivat parempi nimi, mutta ei sille mitään voi, että tuollainen nimi on niille annettu. Ostettiin ihan oikean kokoisetkin valjaat, vaikka epäröinkin että ovatkohan liian isot.

Omistan tosiaan "pannanvaihtopelon". Tämä lähti liikkeelle talvella 09 kun ostettiin uusi panta ja koira karkasi, kun panta oli liian iso. Seuraavana päivänä haettiin valjaat, niistäkin hyppäsi läpi. Siitä lähtien olen pelännyt aina pantaa vaihdettaessa.

Iltalenkillä mulla oli sitten panta että valjaat. Tosin otin pannassa kiinni olevan hihnan pois melkein heti, jee! Olin hieman jännittynyt ja koira kommentoi kiukuttelemalla, mutta loppulenkistä uskalsin jopa nykiäkin hihnaa hieman ilman pelkoa, että koira hyppää läpi.

Ilmeisesti tuo luu, mikä annettiin eilen, sai koiran vatsan sekaisin. Leffasta tullessa oli oksentanut / paskonut lattialle. Oksennusta veikkaisin. Aamulla herätessä oli taas oksennukset lattialla.

Nyt koiran kanssa lenkille, heippa!

Koulutusta

Heippadidei! Viimeiset viikot ovat kuluneet koulutuksen merkeissä. Ehdin jo ihmetellä, kun koira ei oikein mitään oppinut. Eräällä lenkillä kuitenkin vahingossa sanoin venäjäksi ei, ja koirahan kääntyi oikein katsomaan että mitä sille omistajalle kävi. Siitä päivästä lähtien koira on kuullut sanoja niet, spasibo, danke, da, sto, gracias, sí, que, no erityisen paljon. Koirahan on siis venäjänsaksanespanjalainen! Apua, mihin sitä tulikaan ryhdyttyä...

Pentukuume valtasi mukaansa myös tormenton ja menin sitten äidillekin asiasta sanomaan. Keväällä meille tulee ilmeisesti valkoinen ruotsinhirvikoira, naaraspentu. Sessulle seuraa ja mulle lisää töitä.

Koulu painaa päälle ja on muitakin huolenaiheita joista en blogissa huutele. Koiran kanssa kävely on hyvin rentouttavaa puuhaa, varsinkin ratsastuskamppeet päällä, kaikki vaatteet märkänä ja vesisateessa. Kokeilkaa vaikka kaikki tallitytöt, se oikeasti rentouttaa. Vielä muutamia juoksuaskelia koulun yleisurheilukisoihin valmistautumiseksi ja kaatuminen lätäkköön, ja voilá! Pakko myöntää, että on tuo oikeasti rentouttavaa kun voi sulkea kaiken muun pois ja keskittyä siihen koiraan.

Ripottelen tänne blogiin nyt näitä vanhoja kuvia, koska en vieläkään omista omaa kameraa. Petsiestäkin kuvat löytyvät, mutta tännekin niitä tulee satunnaisesti. Kaikki kuvat ovat jo muutamia päiviä vanhoja.